Onko Kauhajoen ja Jokelan tapauksista opittu mitään? Milloin saamme seurata seuraavaa murhenäytelmää?
Perustin Kouluturvallisuus-blogin, koska mielestäni kouluturvallisuudesta ja lasten pahoinvoinnista ei keskustella tarpeeksi. Kuinka monta raakaa esimerkkitapausta tarvitsemme, jotta asioihin reagoidaan?
Koulujen turvallisuus on monisyinen asia. Asiaa pitäisi lähestyä kokonaisvaltaisemmin, kuten mitä tähän mennessä. Ei hoitaa laastarilla taudin oireita vaan uskaltauduttava paneutua taudinaiheuttajiin. Tarkoitan tällä esim. sitä että, ei pidä palkata pelkästään lisää koulupsykologeja vaan miettiä miksi Suomen lapsilla ja nuorilla on niin paha olo ja miksi se purkaantuu väkivaltana. Koulujen turvallisuutta ei ratkota yhdessä yössä, eikä yksittäisillä projekteilla. Sen tulisi olla koko yhteiskunnan yhteinen asia ja vaati pitkäaikaista sitoutumista.
Yksi syy blogilleni oli, että mielestäni opettajien näkemykset eivät kuuluu tarpeeksi yhteiskunnassamme. Opettajilla on paljon sanottavaa. Näen kuitenkin, että opettajien olisi arvostettava ensin itse omaa ammattiaan ja ammattitaitoaan, jotta voi vaatia arvostusta muilta.
Toivon rohkeaa keskustelua, ajatusten ja materiaalin vaihtoa, kaikesta aiheen ympäriltä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti