Onko Suomen päiväkodit turvallisia?
Suurin osa päivähoidon tapaturmista on lieviä, mutta tapaturmia sattuu päivittäin. Tässä kirjoituksessa käsittelen minkä tyyppisiä tapaturmia päivähoidossa keskimäärin tapahtuu.
Minusta vastuuhenkilöiden ja päättäjien käytössä tulisi olla tietoa kaikista tapaturmista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä sillä vähäinenkin tapaturma voi aiheuttaa vakavan vamman. Pienelläkin tapaturmilla on iso vaikutus lasten turvallisuuden tunteeseen.
Lähteenä käytän Kouvolan seudun tapaturmaseurannan tuloksia: Suomen Lääkärilehti 12/2009 Ilona Nurmi-Lüthje ja Peter Lüthje
Kuinka vakavia tapaturmia?
Kahden vuoden seurannassa lapsi sai vamman 95% tapaturmista. 61% tapauksista hoidettiin päiväkodissa ja 27% ei vaatinut hoitoa lainkaan. Vain 9 % vaati terveyskeskuskäyntiä. Erikoissairaanhoidon käynnin vaati 1,2 % tapauksista.
Suurin osa vammoista, yli 50 % oli pinnallisia päävammoja, kuten ruhjeita kuhmuja. Muihin kehon osiin kohdistuneet vammat olivat myös useimmiten pinnallisia haavoja tai ruhjeita (25 %).
Millainen tilanne?
KUVA: Tapaturmat päivähoidossa, Nurmi-Lüthje & Lüthje (2009)
Yleisimmät tapaturmatyypit olivat kaatumiset, kompastumiset, putoamiset ja törmäilyt. Tahallisia tapaturmia eli kiusaamiseen liittyviä puremisia ja lyöntejä oli 1/10 tapauksista.
Tapaturmat sattuivat 75 % tapauksista vapaassa leikissä. Suurin osa tapaturmista sattui ulkona pihapiirissä. Ulkona sattuneeseen tapaturmaan oli yhteydessä useimmin hiekka, lumi tai muu irtoaines. Joka toiseen tilanteeseen liittyi leikkivälineet ja -telineet (esim. kiipeilyteline, liukumäki).
Sisällä tapaturmat keskittyivät leikki- ja toimintatiloihin. Usein tilanteeseen liittyivät huonekalut.
Ennaltaehkäisy?
Tapaturmia sattui Kouvolan seudulla päivittäin. Olisiko tilanteita voinut ehkäistä? Henkilökunnan määrä päivähoitoyksikössä oli tulosten mukaan yleensä asetuksen mukainen, mutta 20 % tapaturmista henkilökunta oli tapaturmahetkellä muualla kuin tapahtumapaikalla.
Oikeuskäsittelyyn johtaneissa, vakavissa tapaturmissa on usein noussut esiin valvonnan laiminlyönnit ja niiden syy-yhteys vamman tai kuolemantuottamukseen. Työntekijää, joka on huomannut turvallisuuspuutteita, mutta ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, on myös rangaistu.
Valvontaa tulisi siis lisätä entisestään ja kehitettävä päiväkodille sopiva tapaturma- ja läheltä piti-tilanteiden seurantajärjestelmä. Seurattavana tulisi olla ajat, paikat. Kenelle onnettomuuksia sattuu? Millainen ryhmäkoko oli ja oliko henkilöstöä riittävästi paikalla?
Seuraavissa kirjoituksissa tulen käsittelemään tarkemmin tapaturmatekijöitä ja turvallisuuskulttuurin kehittämistä.
perjantai, 19. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti