Itsepuolustus ja avuttomuuden tunne

Viime viikolla kävimme järjestämässä Lilliporin päiväkodille Jämsässä turvallisuuskoulutusta. Lillipori on siis taide- ja ilmaisukeskeinen yksityinen päiväkoti, joka ottaa turvallisuusasiat vakavasti. Vaikka pääpaino koulutuksessa oli päiväkodin paloturvallisuus ja turvallisuuskulttuuri, niin sivusimme myös sellaista tilannetta, jossa ulkopuolinen taho käyttäytyy aggressiivisesti henkilökuntaa kohtaan. Kyseessähän ei ole mikään tyypillinen päiväkodin kauhuskenario, mutta on täysin mahdollista että sellainen tilanne voi tulla kohdalle. Alkoholiongelmaiset, huoltajuusriitaiset ja mielenterveysongelmaiset vanhemmat saattavat eturistiriitatilanteessa käyttäytyä hyvin uhkaavasti, jotta saisivat tahtonsa läpi. Yleensä kysymyksessä on vaatimus lapsen luovuttamisesta hänelle, vastoin ohjeita ja maalaisjärkeä. Kyseessä saattaa olla myös joku täysin ulkopuolinen häirikkö.

Pidin Lilliporin väelle lyhyen tietoiskun siitä,  kuinka tällaiseen tilanteeseen voi varautua ja ennaltaehkäistä tilanteen kärjistyminen. Oli mukava kuulla, että heillä ei ollut tullut vastaan aggressiivisia asiakkaita. Monella meni kuitenkin sormi suuhun, kun kysyin, että mitä he tekisivät sellaisen kohdatessaan. -Tuntisin itseni ihan avuttomaksi, sanoi eräs osuvasti. Avuttomuus ja pelko liittyvät hyvin helposti tällaisiin tilanteisiin, ellei ole todella kokenut, jatkuvasti hankalia asiakkaita kohtaava ammattilainen.
Juuri tätä avuttomuutta vastaan me turvallisuuskouluttajat teemme työtä.

Kuinka siis selättää avuttomuuden tunne? Itse koin omalta osaltani "valaistumisen", kun menin teinivuosinani Ju-jutsun alkeiskurssille ja jatkoin harjoittelua aikani. Sitä ennen olin ollut koulukiusaajille ja öykkäreille helppoa pienriistaa. Minulta puuttui itsevarmuutta pistää kova kovaa vastaan ja monesti tyydyin vain ottamaan vastaan sen mitä tuli. Muut olivat vahvempia ja niitä oli enemmän.
En voi sanoa, että olisin koskaan ollut mikään alituiseen kiusattu - lähinnä ohimennen. Omalla tavallaan se oli kuitenkin omaa syytäni. Tein sen virheen, että alistuin henkisesti. Vaikka olisin varmasti voinut pistää hanttiin jo ennen kuin menin ju-jutsuun, niin treeneissä koetut onnistumiset kuitenkin vakuuttivat minut omasta kyvystäni puolustaa itseäni. En ole koskaan ollut iso tai vahva kuin härkä. Mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä aina tulisi olemaan vielä isompia tai vahvempia. Tärkeintä on asenne - minuahan ei uhkailla. Kun itse pystyy vastaamaan itsestään, voi myös huolehtia muista.


Käytännön tilanteessa ei kuitenkaan pidä olla härkäpää. Uhkailija voi olla sairas tai poissa tolaltaan. Pyri tunnistamaan hänen syynsä: miksi hän käyttäytyy uhkaavasti? Jos pystyt tarjoamaan hänelle vaihtoehtoisen, rauhanomaisen tavan ratkaista hänen ongelmansa, niin tilanne todennäköisesti rauhoittuu. Uhkaavan asiakkaan kanssa täytyy toimia päättäväisesti ja pyrkiä pitämään aloite omassa hallussa. Jotta voi ennakoida tilanteen kehitystä, on tärkeää että osaa lukea toisen kehonkieltä. Ennakoinnin tärkein edellytys on että tällaisia asioita kuitenkin mietitään, mieluiten yhdessä. Kuka tahansa voi lamaantua jos joutuu sellaiseen tilanteeseen, johon ei ole koskaan miettinyt toimintamalleja.
Suosittelen käymään toisinaan läpi työpaikalla työriskiarvioon kirjattuja uhkia. Harjoittelu takaa edellytykset onnistua oikeassa tilanteessa. Siksi viranomaisetkin harjoittelevat perusasioita jatkuvasti.

Riskianalyysi on aina ja kaiken turvallisuustoiminnan perusta. Sitä ei voi kylliksi painottaa. Panostakaa siihen ja käyttäkää sitä hyödyksenne, niin pääsette monesta harmista. Jos ette osaa, niin kyllä me opetamme.