maanantai, 28. helmikuuta 2011
Vaikuttaako pelastuslainsäädännön muutokset teidän toimintaan?
Pelastuslaki muuttuu kevään 2011 aikana. Katso video niin osaat varautua nopeasti!
tiistai, 22. kesäkuuta 2010
Itsepuolustus ja avuttomuuden tunne
Viime viikolla kävimme järjestämässä Lilliporin päiväkodille Jämsässä turvallisuuskoulutusta. Lillipori on siis taide- ja ilmaisukeskeinen yksityinen päiväkoti, joka ottaa turvallisuusasiat vakavasti. Vaikka pääpaino koulutuksessa oli päiväkodin paloturvallisuus ja turvallisuuskulttuuri, niin sivusimme myös sellaista tilannetta, jossa ulkopuolinen taho käyttäytyy aggressiivisesti henkilökuntaa kohtaan. Kyseessähän ei ole mikään tyypillinen päiväkodin kauhuskenario, mutta on täysin mahdollista että sellainen tilanne voi tulla kohdalle. Alkoholiongelmaiset, huoltajuusriitaiset ja mielenterveysongelmaiset vanhemmat saattavat eturistiriitatilanteessa käyttäytyä hyvin uhkaavasti, jotta saisivat tahtonsa läpi. Yleensä kysymyksessä on vaatimus lapsen luovuttamisesta hänelle, vastoin ohjeita ja maalaisjärkeä. Kyseessä saattaa olla myös joku täysin ulkopuolinen häirikkö.
Pidin Lilliporin väelle lyhyen tietoiskun siitä, kuinka tällaiseen tilanteeseen voi varautua ja ennaltaehkäistä tilanteen kärjistyminen. Oli mukava kuulla, että heillä ei ollut tullut vastaan aggressiivisia asiakkaita. Monella meni kuitenkin sormi suuhun, kun kysyin, että mitä he tekisivät sellaisen kohdatessaan. -Tuntisin itseni ihan avuttomaksi, sanoi eräs osuvasti. Avuttomuus ja pelko liittyvät hyvin helposti tällaisiin tilanteisiin, ellei ole todella kokenut, jatkuvasti hankalia asiakkaita kohtaava ammattilainen.
Juuri tätä avuttomuutta vastaan me turvallisuuskouluttajat teemme työtä.
Kuinka siis selättää avuttomuuden tunne? Itse koin omalta osaltani "valaistumisen", kun menin teinivuosinani Ju-jutsun alkeiskurssille ja jatkoin harjoittelua aikani. Sitä ennen olin ollut koulukiusaajille ja öykkäreille helppoa pienriistaa. Minulta puuttui itsevarmuutta pistää kova kovaa vastaan ja monesti tyydyin vain ottamaan vastaan sen mitä tuli. Muut olivat vahvempia ja niitä oli enemmän.
En voi sanoa, että olisin koskaan ollut mikään alituiseen kiusattu - lähinnä ohimennen. Omalla tavallaan se oli kuitenkin omaa syytäni. Tein sen virheen, että alistuin henkisesti. Vaikka olisin varmasti voinut pistää hanttiin jo ennen kuin menin ju-jutsuun, niin treeneissä koetut onnistumiset kuitenkin vakuuttivat minut omasta kyvystäni puolustaa itseäni. En ole koskaan ollut iso tai vahva kuin härkä. Mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä aina tulisi olemaan vielä isompia tai vahvempia. Tärkeintä on asenne - minuahan ei uhkailla. Kun itse pystyy vastaamaan itsestään, voi myös huolehtia muista.
Käytännön tilanteessa ei kuitenkaan pidä olla härkäpää. Uhkailija voi olla sairas tai poissa tolaltaan. Pyri tunnistamaan hänen syynsä: miksi hän käyttäytyy uhkaavasti? Jos pystyt tarjoamaan hänelle vaihtoehtoisen, rauhanomaisen tavan ratkaista hänen ongelmansa, niin tilanne todennäköisesti rauhoittuu. Uhkaavan asiakkaan kanssa täytyy toimia päättäväisesti ja pyrkiä pitämään aloite omassa hallussa. Jotta voi ennakoida tilanteen kehitystä, on tärkeää että osaa lukea toisen kehonkieltä. Ennakoinnin tärkein edellytys on että tällaisia asioita kuitenkin mietitään, mieluiten yhdessä. Kuka tahansa voi lamaantua jos joutuu sellaiseen tilanteeseen, johon ei ole koskaan miettinyt toimintamalleja.
Suosittelen käymään toisinaan läpi työpaikalla työriskiarvioon kirjattuja uhkia. Harjoittelu takaa edellytykset onnistua oikeassa tilanteessa. Siksi viranomaisetkin harjoittelevat perusasioita jatkuvasti.
Riskianalyysi on aina ja kaiken turvallisuustoiminnan perusta. Sitä ei voi kylliksi painottaa. Panostakaa siihen ja käyttäkää sitä hyödyksenne, niin pääsette monesta harmista. Jos ette osaa, niin kyllä me opetamme.
Pidin Lilliporin väelle lyhyen tietoiskun siitä, kuinka tällaiseen tilanteeseen voi varautua ja ennaltaehkäistä tilanteen kärjistyminen. Oli mukava kuulla, että heillä ei ollut tullut vastaan aggressiivisia asiakkaita. Monella meni kuitenkin sormi suuhun, kun kysyin, että mitä he tekisivät sellaisen kohdatessaan. -Tuntisin itseni ihan avuttomaksi, sanoi eräs osuvasti. Avuttomuus ja pelko liittyvät hyvin helposti tällaisiin tilanteisiin, ellei ole todella kokenut, jatkuvasti hankalia asiakkaita kohtaava ammattilainen.
Juuri tätä avuttomuutta vastaan me turvallisuuskouluttajat teemme työtä.
Kuinka siis selättää avuttomuuden tunne? Itse koin omalta osaltani "valaistumisen", kun menin teinivuosinani Ju-jutsun alkeiskurssille ja jatkoin harjoittelua aikani. Sitä ennen olin ollut koulukiusaajille ja öykkäreille helppoa pienriistaa. Minulta puuttui itsevarmuutta pistää kova kovaa vastaan ja monesti tyydyin vain ottamaan vastaan sen mitä tuli. Muut olivat vahvempia ja niitä oli enemmän.
En voi sanoa, että olisin koskaan ollut mikään alituiseen kiusattu - lähinnä ohimennen. Omalla tavallaan se oli kuitenkin omaa syytäni. Tein sen virheen, että alistuin henkisesti. Vaikka olisin varmasti voinut pistää hanttiin jo ennen kuin menin ju-jutsuun, niin treeneissä koetut onnistumiset kuitenkin vakuuttivat minut omasta kyvystäni puolustaa itseäni. En ole koskaan ollut iso tai vahva kuin härkä. Mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä aina tulisi olemaan vielä isompia tai vahvempia. Tärkeintä on asenne - minuahan ei uhkailla. Kun itse pystyy vastaamaan itsestään, voi myös huolehtia muista.
Käytännön tilanteessa ei kuitenkaan pidä olla härkäpää. Uhkailija voi olla sairas tai poissa tolaltaan. Pyri tunnistamaan hänen syynsä: miksi hän käyttäytyy uhkaavasti? Jos pystyt tarjoamaan hänelle vaihtoehtoisen, rauhanomaisen tavan ratkaista hänen ongelmansa, niin tilanne todennäköisesti rauhoittuu. Uhkaavan asiakkaan kanssa täytyy toimia päättäväisesti ja pyrkiä pitämään aloite omassa hallussa. Jotta voi ennakoida tilanteen kehitystä, on tärkeää että osaa lukea toisen kehonkieltä. Ennakoinnin tärkein edellytys on että tällaisia asioita kuitenkin mietitään, mieluiten yhdessä. Kuka tahansa voi lamaantua jos joutuu sellaiseen tilanteeseen, johon ei ole koskaan miettinyt toimintamalleja.
Suosittelen käymään toisinaan läpi työpaikalla työriskiarvioon kirjattuja uhkia. Harjoittelu takaa edellytykset onnistua oikeassa tilanteessa. Siksi viranomaisetkin harjoittelevat perusasioita jatkuvasti.
Riskianalyysi on aina ja kaiken turvallisuustoiminnan perusta. Sitä ei voi kylliksi painottaa. Panostakaa siihen ja käyttäkää sitä hyödyksenne, niin pääsette monesta harmista. Jos ette osaa, niin kyllä me opetamme.
keskiviikko, 7. huhtikuuta 2010
Millainen turvallisuuskulttuuri teidän työpaikalla on?
Onko työpaikalla reagoiva tapa toimia? Saako vasta vakava onnettomuus yhteisön ryhtymään toimenpiteisiin? Vai onko työpaikalla ennakoiva ja jatkuva parantamisen kulttuuri?
Onko organisaatiolla ajankohtaista tietoa? Onko erityisesti johtajalla tietoa inhimillisistä, teknisistä, ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat kokonaisturvallisuuteen. Onko työpaikalla tehty riskien kartoitusta, ja raportoidaanko läheltäpiti- ja vahinkotapahtumia?
Tiedonkulku? Toimiiko tiedonkulku organisaation eri tasojen ja tehtäväalueiden kesken. Ovatko turvallisuusasiat esillä keskusteluissa ja palavereissa?
Miten virheisiin suhtaudutaan? Syytetään yksilöä vai halutaanko ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, jotta vastaava ei tapahtuisi toisen kerran. Miten kaikkia rohkaistaisiin kertomaan havaitsemistaan ongelmista tai puutteista.
Millainen on johdon esimerkki turvallisuusasioissa? Näkyykö johdon sitoutuminen turvallisuustavoitteissa sekä sanoissa että teoissa. Toimivatko johtajat johdonmukaisesti heti, kun havaitaan turvallisuuskulttuurin kannalta haitallista toimintaa.
Hyvä siisteys ja järjestys? Vai kertooko ensisilmäys työtiloista muistakin ongelmista?
Korkea työtyytyväisyys? Hyvät työolosuhteet? Onko johdon ja työntekijöiden suhde on arvostava ja toisiaan tukeva. Selvitetäänkö ristiriitoja, kilpailevatko työntekijät keskenään? Kannustetaanko työntekijöitä parantamaan turvallisuutta?
Onko organisaatiolla ajankohtaista tietoa? Onko erityisesti johtajalla tietoa inhimillisistä, teknisistä, ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat kokonaisturvallisuuteen. Onko työpaikalla tehty riskien kartoitusta, ja raportoidaanko läheltäpiti- ja vahinkotapahtumia?
Tiedonkulku? Toimiiko tiedonkulku organisaation eri tasojen ja tehtäväalueiden kesken. Ovatko turvallisuusasiat esillä keskusteluissa ja palavereissa?
Miten virheisiin suhtaudutaan? Syytetään yksilöä vai halutaanko ymmärtää mitä tapahtui ja miksi, jotta vastaava ei tapahtuisi toisen kerran. Miten kaikkia rohkaistaisiin kertomaan havaitsemistaan ongelmista tai puutteista.
Millainen on johdon esimerkki turvallisuusasioissa? Näkyykö johdon sitoutuminen turvallisuustavoitteissa sekä sanoissa että teoissa. Toimivatko johtajat johdonmukaisesti heti, kun havaitaan turvallisuuskulttuurin kannalta haitallista toimintaa.
Hyvä siisteys ja järjestys? Vai kertooko ensisilmäys työtiloista muistakin ongelmista?
Korkea työtyytyväisyys? Hyvät työolosuhteet? Onko johdon ja työntekijöiden suhde on arvostava ja toisiaan tukeva. Selvitetäänkö ristiriitoja, kilpailevatko työntekijät keskenään? Kannustetaanko työntekijöitä parantamaan turvallisuutta?
Julkilausutut turvallisuustavoitteet on hyvä alku, mutta asenteet muuttuvat parhaiten tekemisen kautta. Kun muutetaan toimintatapoja ja käyttäytymistä, luodaan perusta turvallisuusmyönteisemmille asenteille.
perjantai, 26. maaliskuuta 2010
Ketä syyttää tapaturmista?
Syytelläänkö teillä virheistä?
Tapaturmista voi syyttää yksilön virheitä ja henkilön persoonallista taipumusta joutua tapaturmiin, mutta se ei ole välttämättä järkevää. Sillä silloin organisaatio ei voi oppia mitään. Harvoin onnettomuus tai tapaturma on myöskään puhtaasti materiaalin tai tekniikan vika.
Todelliset tapaturmien ja onnettomuuksien alkusyyt liittyvät useimmin organisaation toimintaan eli turvallisuuden johtamiseen - ja siinä piileviin virheisiin. Virheet voidaan nähdä oireina, jotka kuvaavat järjestelmässä esiintyviä piileviä tekijöitä tai olosuhteita.
Tästä päästään siihen millainen turvallisuuskulttuuri työpaikalla on? Kyse on johtamisesta, mutta myös piilevistä arvoista asenteista ja normeista. Arvostetaanko turvallisuutta yleensä ja miten se näkyy päätöksissä ja arkisessa toiminnassa? Hyvän turvallisuuskulttuurin organisaatioissa kommunikointi on tehokasta ja vaaranpaikat osataan tunnistaa ja arvioida.
Voidaanko turvallisuuskulttuuriin sitten vaikuttaa?
Turvallisuuskulttuuriin kehittäminen alkaa asenteiden ja toimintatapojen pitkäjänteisellä muuttamisella. Turvallisuuskulttuuria voidaan parantaa mm. lisäämällä työntekijöiden saamaa palautetta turvallisuusasioista ja lisäämällä osallistumismahdollisuuksia turvallisuuden kehittämiseen.
Tapaturmista voi syyttää yksilön virheitä ja henkilön persoonallista taipumusta joutua tapaturmiin, mutta se ei ole välttämättä järkevää. Sillä silloin organisaatio ei voi oppia mitään. Harvoin onnettomuus tai tapaturma on myöskään puhtaasti materiaalin tai tekniikan vika.
Todelliset tapaturmien ja onnettomuuksien alkusyyt liittyvät useimmin organisaation toimintaan eli turvallisuuden johtamiseen - ja siinä piileviin virheisiin. Virheet voidaan nähdä oireina, jotka kuvaavat järjestelmässä esiintyviä piileviä tekijöitä tai olosuhteita.
Tästä päästään siihen millainen turvallisuuskulttuuri työpaikalla on? Kyse on johtamisesta, mutta myös piilevistä arvoista asenteista ja normeista. Arvostetaanko turvallisuutta yleensä ja miten se näkyy päätöksissä ja arkisessa toiminnassa? Hyvän turvallisuuskulttuurin organisaatioissa kommunikointi on tehokasta ja vaaranpaikat osataan tunnistaa ja arvioida.
Voidaanko turvallisuuskulttuuriin sitten vaikuttaa?
Turvallisuuskulttuuriin kehittäminen alkaa asenteiden ja toimintatapojen pitkäjänteisellä muuttamisella. Turvallisuuskulttuuria voidaan parantaa mm. lisäämällä työntekijöiden saamaa palautetta turvallisuusasioista ja lisäämällä osallistumismahdollisuuksia turvallisuuden kehittämiseen.
perjantai, 19. maaliskuuta 2010
Päivähoidon tapaturmat
Onko Suomen päiväkodit turvallisia?
Suurin osa päivähoidon tapaturmista on lieviä, mutta tapaturmia sattuu päivittäin. Tässä kirjoituksessa käsittelen minkä tyyppisiä tapaturmia päivähoidossa keskimäärin tapahtuu.
Minusta vastuuhenkilöiden ja päättäjien käytössä tulisi olla tietoa kaikista tapaturmista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä sillä vähäinenkin tapaturma voi aiheuttaa vakavan vamman. Pienelläkin tapaturmilla on iso vaikutus lasten turvallisuuden tunteeseen.
Lähteenä käytän Kouvolan seudun tapaturmaseurannan tuloksia: Suomen Lääkärilehti 12/2009 Ilona Nurmi-Lüthje ja Peter Lüthje
Kuinka vakavia tapaturmia?
Kahden vuoden seurannassa lapsi sai vamman 95% tapaturmista. 61% tapauksista hoidettiin päiväkodissa ja 27% ei vaatinut hoitoa lainkaan. Vain 9 % vaati terveyskeskuskäyntiä. Erikoissairaanhoidon käynnin vaati 1,2 % tapauksista.
Suurin osa vammoista, yli 50 % oli pinnallisia päävammoja, kuten ruhjeita kuhmuja. Muihin kehon osiin kohdistuneet vammat olivat myös useimmiten pinnallisia haavoja tai ruhjeita (25 %).
Millainen tilanne?
KUVA: Tapaturmat päivähoidossa, Nurmi-Lüthje & Lüthje (2009)
Yleisimmät tapaturmatyypit olivat kaatumiset, kompastumiset, putoamiset ja törmäilyt. Tahallisia tapaturmia eli kiusaamiseen liittyviä puremisia ja lyöntejä oli 1/10 tapauksista.
Tapaturmat sattuivat 75 % tapauksista vapaassa leikissä. Suurin osa tapaturmista sattui ulkona pihapiirissä. Ulkona sattuneeseen tapaturmaan oli yhteydessä useimmin hiekka, lumi tai muu irtoaines. Joka toiseen tilanteeseen liittyi leikkivälineet ja -telineet (esim. kiipeilyteline, liukumäki).
Sisällä tapaturmat keskittyivät leikki- ja toimintatiloihin. Usein tilanteeseen liittyivät huonekalut.
Ennaltaehkäisy?
Tapaturmia sattui Kouvolan seudulla päivittäin. Olisiko tilanteita voinut ehkäistä? Henkilökunnan määrä päivähoitoyksikössä oli tulosten mukaan yleensä asetuksen mukainen, mutta 20 % tapaturmista henkilökunta oli tapaturmahetkellä muualla kuin tapahtumapaikalla.
Oikeuskäsittelyyn johtaneissa, vakavissa tapaturmissa on usein noussut esiin valvonnan laiminlyönnit ja niiden syy-yhteys vamman tai kuolemantuottamukseen. Työntekijää, joka on huomannut turvallisuuspuutteita, mutta ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, on myös rangaistu.
Valvontaa tulisi siis lisätä entisestään ja kehitettävä päiväkodille sopiva tapaturma- ja läheltä piti-tilanteiden seurantajärjestelmä. Seurattavana tulisi olla ajat, paikat. Kenelle onnettomuuksia sattuu? Millainen ryhmäkoko oli ja oliko henkilöstöä riittävästi paikalla?
Seuraavissa kirjoituksissa tulen käsittelemään tarkemmin tapaturmatekijöitä ja turvallisuuskulttuurin kehittämistä.
Suurin osa päivähoidon tapaturmista on lieviä, mutta tapaturmia sattuu päivittäin. Tässä kirjoituksessa käsittelen minkä tyyppisiä tapaturmia päivähoidossa keskimäärin tapahtuu.
Minusta vastuuhenkilöiden ja päättäjien käytössä tulisi olla tietoa kaikista tapaturmista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä sillä vähäinenkin tapaturma voi aiheuttaa vakavan vamman. Pienelläkin tapaturmilla on iso vaikutus lasten turvallisuuden tunteeseen.
Lähteenä käytän Kouvolan seudun tapaturmaseurannan tuloksia: Suomen Lääkärilehti 12/2009 Ilona Nurmi-Lüthje ja Peter Lüthje
Kuinka vakavia tapaturmia?
Kahden vuoden seurannassa lapsi sai vamman 95% tapaturmista. 61% tapauksista hoidettiin päiväkodissa ja 27% ei vaatinut hoitoa lainkaan. Vain 9 % vaati terveyskeskuskäyntiä. Erikoissairaanhoidon käynnin vaati 1,2 % tapauksista.
Suurin osa vammoista, yli 50 % oli pinnallisia päävammoja, kuten ruhjeita kuhmuja. Muihin kehon osiin kohdistuneet vammat olivat myös useimmiten pinnallisia haavoja tai ruhjeita (25 %).
Millainen tilanne?
KUVA: Tapaturmat päivähoidossa, Nurmi-Lüthje & Lüthje (2009)
Yleisimmät tapaturmatyypit olivat kaatumiset, kompastumiset, putoamiset ja törmäilyt. Tahallisia tapaturmia eli kiusaamiseen liittyviä puremisia ja lyöntejä oli 1/10 tapauksista.
Tapaturmat sattuivat 75 % tapauksista vapaassa leikissä. Suurin osa tapaturmista sattui ulkona pihapiirissä. Ulkona sattuneeseen tapaturmaan oli yhteydessä useimmin hiekka, lumi tai muu irtoaines. Joka toiseen tilanteeseen liittyi leikkivälineet ja -telineet (esim. kiipeilyteline, liukumäki).
Sisällä tapaturmat keskittyivät leikki- ja toimintatiloihin. Usein tilanteeseen liittyivät huonekalut.
Ennaltaehkäisy?
Tapaturmia sattui Kouvolan seudulla päivittäin. Olisiko tilanteita voinut ehkäistä? Henkilökunnan määrä päivähoitoyksikössä oli tulosten mukaan yleensä asetuksen mukainen, mutta 20 % tapaturmista henkilökunta oli tapaturmahetkellä muualla kuin tapahtumapaikalla.
Oikeuskäsittelyyn johtaneissa, vakavissa tapaturmissa on usein noussut esiin valvonnan laiminlyönnit ja niiden syy-yhteys vamman tai kuolemantuottamukseen. Työntekijää, joka on huomannut turvallisuuspuutteita, mutta ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, on myös rangaistu.
Valvontaa tulisi siis lisätä entisestään ja kehitettävä päiväkodille sopiva tapaturma- ja läheltä piti-tilanteiden seurantajärjestelmä. Seurattavana tulisi olla ajat, paikat. Kenelle onnettomuuksia sattuu? Millainen ryhmäkoko oli ja oliko henkilöstöä riittävästi paikalla?
Seuraavissa kirjoituksissa tulen käsittelemään tarkemmin tapaturmatekijöitä ja turvallisuuskulttuurin kehittämistä.
torstai, 25. helmikuuta 2010
Eihän meidän kullanmuru kiusaa! – eroon ongelman kieltämisestä
Haastattelin hankkeen suunnittelijaa Laura Kirvestä asiasta. Hänen mukaansa tutkimusta tai koulutusta aiheesta ei ole ollut aiemmin juuri lainkaan.
Kiusaamiseen reagointi ei sinänsä tunnu olevan ongelmallista vaan ennemminkin kiusaamisen tunnistaminen. Miten erottaa jatkuva henkinen tai fyysinen kiusaaminen ja lasten leikkiin kuuluva sosiaalisen taitojen opettelu.
“Lapset nahistelevat, hakevat paikkaansa ryhmässä ja harjoittelevat sosiaalisia taitoja ja siinä tulee riitoja. Ne kuuluvat päiväkodin arkeen.” Lastenohjaajan kommentti
Päivähoidon henkilökunnan koulutus ei anna riittäviä valmiuksia ehkäistä, tunnistaa ja kohdata tilanteita. Koulutusta ja yhtenäistä toimintamallia ei ole ollut. Muutosta asiaan on tulossa. Kiusaavatko pienetkin lapset?-raportti ja käsikirja tullaan julkaisemaan Laura Kirveen ja Maria Stoor-Grennerin toimesta vuoden 2010 aikana.
“Niin kiusaajan kuin kiusatunkin kanssa pitää asiat selvittää etteivät roolit ja käyttäytymismallit seuraisi heitä koulumaailmaan.” Lastenohjaajan kommentti
Miten ehkäistä kiusaamista:
Miten ehkäistä kiusaamista:
- Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma osaksi Varhaiskasvatuksen suunnitelmaa
- Selkeä käsikirja/toimintamalli kiusaamisen tunnistamiseen ja puuttumiseen
- Henkilökunnan koulutus
- Henkilökunnalla riittävästi aikaa varsinaiseen työhönàaikaa lapsille
- Kodin ja päivähoidon avoin yhteistyö
maanantai, 15. helmikuuta 2010
Vertaissovittelu ja Friends
Friends on lasten ja nuorten mielen hyvinvointia tukeva sekä ahdistusta ja masennusta ennaltaehkäisevä ohjelma. Ohjelma koostuu opettajan pitämistä oppitunneista, joissa käsitellään mm. tunnetaitoja ja selvitymiskeinoja vastoinkäymisten varalta. Alunperin Australialaisen ohjelman kouluttajaorganisaationa toimii Aseman Lapset ry.
Vertaissovittelu (VERSO) on ratkaisukeskeisyyteen pohjautuva menetelmä, joka tuo vaihtoehtoisen tavan ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulun arkipäivässä. Mentelmässä sovittelijoiksi koulutetut oppilaat auttavat osapuolina olevia oppilaita löytämään itse ratkaisun ristiriitaansa.
Vertaisovittelussa on hienoa, että ratkaisu löydetään oppilaista itsestään. Kokemus sovittelijana olosta on varmasti voimauttava. Sopimuksiin sitoudutaan paremmin, kun se ei ole ylhäältäpäin annettu, opettajan ehdottama.
Kouluille on tarjolla monenlaista ohjelmaa ja menetelmää koulun hyvinvoinnin parantamiseen. Miten löytää omalle koululle paras vaihtoehtoa tai miten yhdistää kaikkien eri ohjelmien hyvät puolet? Toivottavasti menetelmät eivät kilpaile keskenään ja siten heikennä toisiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
